Nalle Puhditon

Viimeisen vajaan parin viikon aikana olen jälleen alkanut tuottamaan koodia enemmän vapaa-ajalla, mikä on ollut ihan mukavaa vaihtelua siihen, että vain pelaisin “kaiken” vapaa-aikani. Vaikka olenkin onnistunut päästämään paljon irti siitä, että jokainen käytettävissäni oleva tunti pitäisi käyttää koodaamiseen ja sitä kautta omien taitojen kehittämiseen, on se silti taustalla koko ajan jollain tasolla. Huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viime vuoden loppupuolella, mutta läsnä kuitenkin. Tavallaan se on hyvä, mutta toisaalta se hieman harmittaa, että en enää ohjelmoi yhtä paljon vapaa-ajalla kuin aikaisemmin.

Harmittelin vähän aikaa sitten vaimolleni, että tunnun hukanneeni sen draivin, joka minulla vielä oli vajaa vuosi sitten. Vuosina 2014, 2015, ja etenkin vuonna 2016 se samainen draivi sai minut laihduttamaan, salille vähintään neljästi viikossa ja hakemaan fyysistä kehitystä toden teolla. Vuodet 2017 ja 2018 se draivi puski minua, saliharrastuksen ohella, hoitamaan koulun nopeasti alta pois, opettelemaan koodaamisen ja löytämään uuden työpaikan, jossa pääsisin kirjoittamaan koodia työkseni.

Nyt, vuonna 2019, tuntuu, että en kykenisi mihinkään edellä mainituista asioista, jos ne täytyisi tehdä nyt. Ennen niin rakkaasta saliharrastuksesta on tekemisen ilo kadonnut osittain ja joudun pakottamaan itseni salille lähes joka kerta, kun pitäisi treenata. Yleensä kyllä kykenen nauttimaan itse treenistä, kunhan vain olen itseni salille pakottanut, mutta samanlaista paloa tuloksien saamiseen ei enää ole.

Omien koodausprojektien edistäminenkin on välillä vähän niin ja näin. Tässä on hieman sama ongelma kuin saliharrastuksessa: joudun tietyllä tavalla pakottamaan itseni aloittamaan, mutta nautin kyllä itse tekemisestä, jos vain on jotain järkevää tekemistä. Liian usein olenkin päätynyt tekemään jotain muuta.

Mutta nyt viime aikoina on alkanut kiiltämään valoa tunnelin päässä. Ainakin ohjelmoinnin suhteen vapaa-ajalla. Innostuin tekemään kotisivut yhdistykselle, jonka saatamme kavereiden kanssa perustaa ja olen puuhaillut jälleen Makron parissa. Esimerkiksi viime sunnuntaina tökötin läppärin äärellä vääntämässä koodia melkein kahdeksan tuntia, koska halusin uudistaa Makron ulkoasua.

Saliinkin on tullut hieman uutta puhtia uuden saliohjelman myötä, jossa painopisteenä on voimatasojen nosto, mutta vielä ollaan kaukana siitä innosta, joka sisälläni kyti muutama vuosi sitten.

Mutta koska haluan saada elämässäni asioita aikaan, kirjoitin itselleni muutamia tavoitteita ylös Arnold Schwarzeneggerin elämänkerran innoittamana. Toivon, että konkreettiset tavoitteet auttavat minua löytämään kadoksissa olevan draivini.

Share

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *